Suomi ja rahat hävis
Suomen olympiajoukkue ei saavuttanut suurta mitalisaalista Rion kisoista. Edes keihäsmitalia ei tullut. Tämän lisäksi urheilujohtajien rahankäytössä on epäselvyyksiä. Varsinaisia uutispommeja! Mikä voisi olla seuraava vastaavan tasoinen uutinen? Juha Miedolla on Parta!?
Johtajien syntymäpäivälahjojen kustantaminen valtion varoista ei liene kovin vastuullista toimintaa. Mutta rahoja käytetään aina väärin - varsinkin niiden mielestä jotka eivät pääse päättämään rahojen käytöstä. Miten rahoja sitten tulisi käyttää? Ketä tuetaan, missä vaiheessa ja millä summalla? Paljonko panostetaan johtoon ja rakenteeseen? Toppatakkimiehet hiiteen ja lisää mustikkakeittoa hiihtäjille? Järjestelmiä ja kuvioita on monia. Useat niistä ovat varmasti parempia kuin nykyinen. Yksikään malli ei kuitenkaan ole ainut oikea ja pomminvarma menestyksen tuoja. Miksi? Koska raha ei ratkaise kaikkea. Parempaa järjestelmää kannattaa tietenkin etsiä. Siitä voi olla hyvinkin apua, mutta pelkästään sen varaan ei kannata laskea tulevaisuuden menestystä urheilussa.
Kaikkien aikojen mahalasku. Jaahans.. vai niin. Seuraavaksi sitten syylliset esille. Järjestelmä? Johto? Huonosti tai väärin treenaavat urheilijat eli turistit? Väärä tavoite? Raha? Yleinen liikunnan puute koko kansakunnassa? Nopeasti nyt! Syy ja mielellään syyllinen on löydyttävä, että päästään tästä piinasta. Eihän siitä mitään tule, jos ei ole ketään jota haukkua.
Muistelin urheilijoiden ja valmentajien haastatteluja ennen kilpailusuorituksia. "Valmistautuminen on mennyt hyvin. Kroppa tuntuu hyvältä. Fiilis on hyvä. Itseluottamus on korkealla. Vaivoja ei ole. Mitalia lähdetään hakemaan. Mahdollisuudet ovat hyvät." Monella tuntui hyvältä vielä kisan jälkeenkin. "Kaikki tuntui hyvältä, mutta ei vain kulkenut. En tiedä mistä johtui. Muut meni kovempaa/oli parempia. Hain hyvää suoritusta, mutta sellaista ei vain tullut. Kohti Tokiota seuraavaksi. Musta tulee vielä paras.."
Ei voi olettaa, että urheilija tekee kauden parhaan suorituksen aina tietyssä kisassa. Ei ne ulkomaalaisetkaan kaikki tehneet. Itse asiassa saksalaisen tutkijan Alfons Lehnertin mukaan vain 20 % urheilijoista olympialaisissa tekee kauden parhaan suorituksensa juuri siellä. Tästä tuli ihan hullu ajatus mieleen. Jos kerran valmistautuminen meni hyvin ja suorituskin tuntui menevän hyvin, niin ehkä muut vain olivat sitten parempia? Jospa tällä johtaja-, valmentaja- ja urheilijamateriaalilla vaan ei pystytä parempaan. Mutta voiko se olla mahdollista? Meillä on huippuluokan tutkimustieto ja valmennuskoulutus. Perinteitäkin on monesta lajista. Täytyy vain muistaa, että muutkin tutkivat ja harjoittelevat. Ei sitä menestystä haeta olympialaisista kuin maitoa kaupasta.
Perinteisesti monet suomalaiset menestyneet urheilijat ovat tulleet hieman järjestelmän ulkopuolelta tai ainakin sen vierestä. On tavallaan menestytty järjestelmästä huolimatta. Tähän ei enää uskota ainakaan virallisissa puheissa, vaikka Rion ainoa mitalistimme Mira Potkonenkaan ei ole varsinaisesti mikään urheilijapolkua kipittänyt suomalaisen urheilujärjestelmän tuote. Hyvästä järjestelmästä voi toki olla hyötyä. Vähiä resursseja ei kannata tuhlata. Rahat kannattaa käyttää järkevästi. Synergiaetuja kannattaa käyttää. Laji- ja valtakunnanrajat ylittävä verkostoituminen on tärkeää. Järjestelmillä vain on monesti tapana sotkeutua omaan näppäryyteensä ja kampittaa itsensä. Tai sitten niistä muodostuu massiivisia järjestelmiä joissa on enemmän päälliköitä kuin intiaaneja.
Joten vinkki teille jotka tiedätte paremmin. Kun tämä välttämätön syyllisten etsintä ja julkinen nolaus on saatu päätökseen, on aika tehdä asiat paremmin. Luokaa siis suomalaiselle urheilulle järjestelmä joka on tarpeeksi läpinäkyvä ja kevyt, jotta rahat ja muut resurssit voidaan kohdentaa sinne missä niitä eniten tarvitaan. Ai minne? En minä tiedä, teidänhän se on systeemi. Minä jään mielenkiinnolla odottamaan tuloksia. Joko Tokiosta tuodaan mitalit peräkärryllä vai käydäänkö tämä sama keskustelu taas uudestaan?
Kommentit