Blog My Do

Suomalaisessa urheilumediassa kuohuu. Laineet lyövät korkealle. Joku on tehnyt jossain jotain väärin. Syylliset on löydettävä ja tuomittava. Kansa vaatii päitä vadille. Millä hetkellä tahansa odotamme kaduille vihaisia väkijoukkoja heinähankoineen ja soihtuineen. Asiantuntijat ja -"tuntijat" antavat lausuntoja. Paniikkinappulat on painettu pohjaan. Saataisiinko Miettusen hätätilahallitus vielä jalkeille..? Mitä siis on tapahtunut? Suomen olympiajoukkue ei saavuttanut suurta mitalisaalista Rion kisoista. Edes keihäsmitalia ei tullut. Tämän lisäksi urheilujohtajien rahankäytössä on epäselvyyksiä. Varsinaisia uutispommeja! Mikä voisi olla seuraava vastaavan tasoinen uutinen? Juha Miedolla on Parta!? Johtajien syntymäpäivälahjojen kustantaminen valtion varoista ei liene kovin vastuullista toimintaa. Mutta rahoja käytetään aina väärin - varsinkin niiden mielestä jotka eivät pääse päättämään rahojen käytöstä. Miten rahoja sitten tulisi käyttää? Ketä tuetaan, missä vaihee

Olen aina silloin tällöin törmännyt tilanteeseen, jossa joku mainitsee itämaisten kamppailulajien luonnetta kasvattavan vaikutuksen. "Eikös sinun pitäisi olla sellainen ja tällainen, kun harrastat tuollaista lajia." "Siellähän korostetaan niitä henkisiä puolia." "Eihän noiden lajien harrastaja saa suuttua ollenkaan." Kieltämättä ainakin takavuosina näistä "henkisiä puolista" muistettiin mainita usein lajeista kerrottaessa. Jonkinlainen taistelumunkki saattoi olla monen käsitys lajien harrastajista, eikä vähiten monilla harrastajilla itsellään. Kova harjoittelu ja näennäisesti turhien liikkeiden (jotka toki sisältävät salaisia tekniikoita..) toistaminen parantavat luonnetta. Välillä jopa meditoidaan tai ainakin joskus istuttiin hiljaa silmät kiinni. Näin ihmisestä tulee parempi. Tuleeko? Muuttuuko ihminen ollenkaan... mihinkään suuntaan? Edes itämaisia kamppailulajeja harjoittelemalla? Itsellä on hieman vajaa 30 vuoden ajallinen otanta täst