Muuttuuko ihminen.. ja mihin suuntaan?

Olen aina silloin tällöin törmännyt tilanteeseen, jossa joku mainitsee itämaisten kamppailulajien luonnetta kasvattavan vaikutuksen. "Eikös sinun pitäisi olla sellainen ja tällainen, kun harrastat tuollaista lajia." "Siellähän korostetaan niitä henkisiä puolia." "Eihän noiden lajien harrastaja saa suuttua ollenkaan." Kieltämättä ainakin takavuosina näistä "henkisiä puolista" muistettiin mainita usein lajeista kerrottaessa. Jonkinlainen taistelumunkki saattoi olla monen käsitys lajien harrastajista, eikä vähiten monilla harrastajilla itsellään.

Kova harjoittelu ja näennäisesti turhien liikkeiden (jotka toki sisältävät salaisia tekniikoita..) toistaminen parantavat luonnetta. Välillä jopa meditoidaan tai ainakin joskus istuttiin hiljaa silmät kiinni. Näin ihmisestä tulee parempi. Tuleeko? Muuttuuko ihminen ollenkaan... mihinkään suuntaan? Edes itämaisia kamppailulajeja harjoittelemalla?

Itsellä on hieman vajaa 30 vuoden ajallinen otanta tästä asiasta. Aloin miettimään niitä henkilöitä, joiden tiedän harjoitelleen pitkään. Ovatko he muuttuneet? Olenko itse muuttunut? Olemmeko rauhallisempia, ystävällisempiä, sisäisesti vahvempia, itsevarmempia, kohteliaampia... parempia ihmisiä kuin aloittaessamme? Enpä usko. Olemme kaikki melko lailla samanlaisia kuin ennenkin. Vauhti on ehkä hieman hidastunut, joitain asioita saatetaan ajatella tarkemmin ennen toimintaa, mutta tämä kaikki on iän mukanaan tuomaa vaikutusta. Muutama kaveri tosin tulee mieleen, jotka ovat ehkä muuttuneet enemmänkin. He eivät harrasta itämaisia kamppailulajeja.

Ihminen on mikä on. Perimä, kasvatus, kaverit, koulutus, ympäristö yleensä... ne muovaavat meidät. Pari tuntia viikossa salilla ei muuta meitä. Ja nyt en tarkoita, etteikö harrastuksen parissa voisi oppia asioita, myös elämästä. Varmasti voi. Mutta jos joku ottaa onkeensa asioista salilla, hän olisi ottanut onkeensa sen saman jutun jostain muualtakin. Mikään tietty yksittäinen harrastus ei muokkaa ihmistä sen enempää kuin joku toinenkaan. Ympäristöstään ihminen yleensä etsii omaa näkemystään tukevia asioita ja mielipiteitä. Tässä harrastuksen ohjaajalla on suuri vaikutus. Putoaako opetuksen siemen otolliseen maaperään? Näin harrastuskin lähinnä vahvistaa jo olemassa olevaa ajatusmaailmaa. Sama juttu toimii niin positiiviseen kuin negatiiviseenkin suuntaan.

Joissain harvoissa tilanteissa harrastus (oli se mikä tahansa) voi olla suuri muutoksen tuova sysäys. Harrastus voi olla alkuun paneva voima tai sen avulla muutos tapahtuu. Mutta pelkkä harrastus tuskin muuttaa ketään. Muutos tulee käytännössä aina ihmisestä sisältä. Täysin ulkoa tuleva muutos voi syntyä lähinnä jonkun dramaattisen tapahtuman seurauksena. Siihen ei riitä ensimmäiset alkeiskurssin treenit. Tietenkin vaikkapa kilpailumenestys voi tuoda lisää itseluottamusta... vai voiko se sittenkin mennä toisinpäin? Jos ihmisen luonne ei muutu, niin muuttuuko sitten mikään? Näkemys maailmasta muuttuu varmasti. Tai ainakin pitäisi muuttua. "A man who views the world the same at fifty as he did at twenty has wasted thirty years of his life.” -Muhammad Ali

Idän kamppailulajeissa on tosin yksi tietty asia, joka voi vaikuttaa ihmiseen. Harrastuksen jatkuessa vyöarvo yleensä muuttuu. Tämän mukana tulee myös monesti valtaa. Valtaa joka on hyvin näennäistä, mutta valtaa kuitenkin. Vallalla on monesti turmeleva vaikutus, kuten John Dalberg-Actonin kuuluisa sitaatti kertoo. Mutta olisiko tässäkin kyse olemassa olevan vahvistamisesta? Robert G. Ingersoll ilmaisi asian seuraavasti: ”Jos haluat nähdä ihmisen todellisen luonteen, anna hänelle valtaa.” Tällä tavallako itämaiset kamppailulajit toimivat? Ne eivät siis muokkaa luonnetta vaan paljastavat sen? Näppärä systeemi.